Onko päihderiippuvaisella oikeus raitistua?

Tarja Orre

Päihderiippuvuus on julma sairaus. Se on julma sekä päihderiippuvaiselle itselleen että hänen läheisilleen ja muille ihmisille. Julmaa on myös evätä päihderiippuvaiselta riippuvuudesta vapauttava hoito.

Päihderiippuvuuden hoito on sekä vaativaa että yksinkertaista

On vaativaa suostutella hoitoon henkilö, jonka sairauden oire on kieltäminen. Vaativaksi päihderiippuvuuden hoidon tekee myös, että saataville tulee jatkuvasti uusia muuntohuumeita, joiden vaikutukset voivat olla arvaamattomat.

Kokenut ammattilainen osaa neuvoa, milloin ja miten päihderiippuvuutta sairastavan hoitoon suostuttelu kannattaa tehdä. Päihdekierteen katkaisemiseen ja päihteistä vieroittautumiseen tarvitaan asiantuntevaa lääkäriä. Riippuvuuden hoitoon ei lääketieteellä ole sen sijaan juurikaan annettavaa.

 

Kaikkia päihderiippuvuuksia voidaan hoitaa samankaltaisin, varsin yksinkertaisin menetelmin. Paras ammattilainen on sellainen, joka ymmärtää päihderiippuvuuden mekanismit oman sairastumisensa ja toipumiskokemuksensa kautta. Hän osaa asettaa riippuvaisen käyttäytymiselle rajat ja tuntee menetelmät, jotka oikeasti toimivat.

 

 

Päihteettömyys on riippuvuuden hoitamisen lähtökohta

Päihderiippuvuus on yläkäsite kaikille kemiallisille riippuvuuksille. Riippuvuuden kehityttyä kaikki päihteinä toimivat aineet ylläpitävät sekä psyykkisesti että hermosolutasolla samaa sairautta, olipa kyseessä sitten alkoholi, laiton huume, muuntohuume, päihteenä toimiva lääke, liuotin tai sieni.

 

Riippuvuuden hoidon välttämätön lähtökohta on täysi pidättäytyminen kaikista päihteistä. Vieroittautuminen myös päihteinä toimivista lääkkeistä tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Varsinkin huumeriippuvuuksissa useimmiten aluksi tarvitaan vähintään kuukauden mittainen ympärivuorokautinen intensiivihoito, jonka aikana raitistutaan, opitaan ottamaan vastuu omasta toipumisesta ja saadaan työkalut omaehtoiseen hoidon jatkamiseen vertaisryhmissä.

 

Parhaimpia tuloksia on saavutettu 12 askeleen ammatillisilla hoidoilla. Esimerkiksi Heikki Oinas-Kukkosen väitöstutkimuksessa raitistumisprosentti vuoden päästä Minnesota-mallisen hoidon aloittamisesta on 65%.

 

Tampereen huumehoitomalli

Tampereen kaupunki alkoi kehittää vuonna 2015 uutta tulos- ja vaikuttavuusperäistä huumehoitomallia. Avuksi palkattiin palvelumuotoiluun erikoistunut konsulttiyritys kysymään huumeriippuvuutta sairastavilta, miten he haluaisivat palveluja kehitettävän. Tavoitteena oli tehdä korvaushoidosta asiakaslähtöisempää. Tuloksella tarkoitettiin sitoutumista hoitoon. Palveluja tuottaville yrityksille kaupunki lupasi sitä paremmat bonukset, mitä paremmin palveluntuottaja saa sitoutettua asiakkaat korvaushoitoon.

Lähes kaikki korvaushoitoa saavat oheiskäyttävät myös muita päihteitä. Tämä on luonnollinen seuraus riippuvuuden ylläpitämisestä korvaushoitolääkkeillä. Korvaushoidosta saadut ”lääkkeet” vaihtavat omistajaa kaduilla. Niitä myydään ja vaihdetaan, ja jotkut jopa jakavat niitä kavereille ilmaiseksi, koska ”niitä nyt vain saa niin paljon”.

Syystä kyllä, kaupunkilaiset eivät ole olleet tyytyväisiä kaupungin päihdepalveluihin. Asemalla ja puistoissa laahustavat narkomaanit ovat alkaneet vaikuttaa jo Tampereen maineeseenkin, niinpä pormestari Lauri Lyly on nyt asettanut uuden työryhmän tilanteen tutkimiseksi. Ikävä kyllä työryhmän lähtökohta on yhä haittojen vähentäminen. Näissä suunnitelmissa ei ole tilaa ajatukselle, että tavoitteena olisi raittius.

 

Onko päihderiippuvaisella oikeus toipua?

Päihderiippuvuutta sairastavilla ja heidän asioistaan päättävillä on molemmilla oikeus saada tietoa, että päihderiippuvuudesta voi toipua ja palata elämään kaikin tavoin täysipainoista elämää. Päättäjillä on velvollisuus ottaa tieto vastaan. Jos tietoa ei ole, mikään ei muutu.

Oireiden hoitaminen ei voi olla tärkein tai jopa ainoa tavoite sairaudessa, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. On vaikea ymmärtää, miten kauan päihderiippuvuuteen sairastuneiden on tyydyttävä itse vastaamaan, millaista hoitoa he haluavat; sen sijaan, että heille tarjottaisiin hoitoa, jota he tarvitsevat. Tällainen asiakaslähtöisyys aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä. Parhaiten tämän tietävät päihderiippuvuudesta toipuneet ja heidän läheisensä. Asiakaslähtöisyyden vastakohtana ei ole pakottaminen, vaan tiedon antaminen.

Mutta onko päättäjillä mahdollisuutta saada tietoa kokonaisvaltaisesta toipumisesta?

Päihderiippuvuudesta toipuneita on paljon – kannattaa kysyä heiltä. KRISin ja Suomen Päihderiippuvaisten asiantuntijat auttavat mielellään rakentamaan sellaisia palveluja, mitä he olisivat itse toivoneet saavansa.

Mutta. Miksi tuntuu, että on luontevampaa kysyä, onko päihderiippuvaisilta viety oikeus raitistua?

 

Kirjoittaja on päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä valtakunnallisen potilasjärjestön Suomen Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtaja.

Tampereella toimii Suomen Päihderiippuvaiset ry:n Tampereen seudun alueryhmä, joka tekee yhteistyötä KRIS-Tampere ry:n kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *