Vankeusaika voi olla myös mahdollisuus

25.1.2018 10.26 | Kati Kaarlejärvi

Tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi.

Oikeastaan siinä onkin kaikki, mikä on elämässä tärkeää – sitä me kaikki tarvitsemme. Aina me emme kuitenkaan tule kohdatuksi niiden tarpeiden kanssa, joita meillä on. Toinen ei välttämättä tunnista, että meillä on erityisiä tarpeita, jotka täyttämällä meidän olisi mahdollista kasvaa ja kehittyä täyteen mittaamme tai päästä samalle viivalle muiden kanssa.

Heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien tarpeiden tunnistaminen vaatii palvelujärjestelmältä sekä meiltä työntekijöiltä erityistä huomiota. Usein palvelut ovat rakennettu niin sanotun keskiarvon mukaisesti. Esimerkkinä voisin kertoa palan oman elämäni haasteista.

Keittiön kaappeihin ei yllä millään, muuta kuin kiipeämällä tiskipöydälle, koska keittiön kaapistot on rakennettu keskimittaiselle ihmiselle.

Palveluiden kanssa tilanne on usein sama. Oletetaan, että kaikki puhuvat suomea, omaavat digitaidot, tuntevat palvelujärjestelmän tai ovat täysin toimintakykyisiä. Siksi palvelujärjestelmää tai meidän työntekijöiden tapaa tuottaa palvelua tulee haastaa ja tuunata.

Ihmisillä, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin, on usein tarpeen saada eritystä tukea siihen, että he pääsisivät takaisin osallisiksi yhteiskuntaan.

Usein voisi kyllä samalla kysyä, että voiko puhua yhteiskuntaan takaisin pääsemisestä, jos ei alunperinkään ole ollut mahdollista olla täysin osa yhteiskuntaa.

Syntymähetkellä lähtöviivalla muista on usein näkynyt vain selkä. Mutta mitä on erityinen tuki, erityisten tarpeiden tunnistaminen tai vähemmistöille palveluiden kehittäminen?

Sitä voisi varmaankin kutsua palvelumuotoiluksi, yhteiskehittämiseksi tai ihan arkikielisesti ”katsomista asiakkaan silmin”. Itseään voisi haastaa kysymällä, mitä tämä asiakas tarvitsee, jotta hän pääsisi elämässään niihin tavoitteisiin, jotka hänelle on tärkeitä?

Jos minä itse olisin samassa tilanteessa, mitä minä tarvitsisin kehittyäkseni, selvitäkseni ja kuntoutuakseni?

Vankeusaika mahdollisuutena -hanke

Vankeusaika mahdollisuutena! -hanke, jossa työskentelen projektipäällikkönä, pyrkii edistämään rikostaustaisten osallisuutta Suomessa. Päätavoite jakautuu useisiin erityistavoitteisiin ja -toimintoihin.

Ahmed Abdulkarim Helsingissä ja Adnan Balic Turussa kehittävät rikosseuraamusalaa ja asiakkaiden palveluita eri kieli- ja kulttuuritaustaisten tarpeisiin sopivaksi. Jukka Viljanen Turun ja Satakunnan vankiloissa, Anne Raivisto Suomenlinnan vankilassa ja Kaisa Kämäräinen Sukevan vankilassa valmentavat asiakkaita kumppanuudessa TYP-verkoston kanssa, jotta he löytäisivät vapautuessaan työtä, toimintaa, toimeentuloa sekä mielekkään elämän.

Johanna Lähdeaho Keski-Uudenmaan TYP:ssä ja Laura Pöyhönen Keski-Suomen eteläisessä TYP-verkostossa kehittävät alueensa palvelujärjestelmää, jotta rikostaustaiset löytäisivät paremmin heille kuuluviin palveluihin.

Jyväskylässä ja Lappeenrannassa ViaDian Rise-Varikon Jari SulkunenAri VäänänenElina Ahlmgren ja Pia Vilkman luovat matalan kynnyksen järjestöpohjaisia palveluita rikostaustaisille.

Helsingissä Jani Väisänen ja Valtteri Aaltonen ovat kehittäneet Helsingin Diakonissalaitoksen Vamos-palveluissa kulttuurisensitiivisen tavan työskennellä rikostaustaisten romanien kanssa.

THL:n Mariitta Vaara omaa ja organisaationsa osaamista hyödyntäen luo rikostaustaisten työ- ja toimintakyvyn arviointiin toimintamallia. Koko hankkeen kehittämisen ja arvioinnin tuottaa Jouni Puumalainen Kuntoutussäätiön vahvan kuntouttamisen ja kehittämisen osaamisen avulla.

Vankeusaika mahdollisuutena! on valtakunnallinen STM:n rahoittama vuosina 2016-2019 toimiva ESR-hanke. Hanketoteuttajien lisäksi työtä tehdään tiiviissä kumppanuudessa mm. TYP-verkostojen, järjestöjen, kokemusasiantuntijoiden ja hankkeiden kanssa. Tervetuloa antamaan vinkkejä, ideoita tai muuta palautetta!

Teksti lainattu Porttivapauteen sivuilta

http://www.porttivapauteen.fi/blogi/kirjoitukset/139/vankeusaika_voi_olla_myos_mahdollisuus

Onko päihderiippuvaisella oikeus raitistua?

Tarja Orre

Päihderiippuvuus on julma sairaus. Se on julma sekä päihderiippuvaiselle itselleen että hänen läheisilleen ja muille ihmisille. Julmaa on myös evätä päihderiippuvaiselta riippuvuudesta vapauttava hoito.

Päihderiippuvuuden hoito on sekä vaativaa että yksinkertaista

On vaativaa suostutella hoitoon henkilö, jonka sairauden oire on kieltäminen. Vaativaksi päihderiippuvuuden hoidon tekee myös, että saataville tulee jatkuvasti uusia muuntohuumeita, joiden vaikutukset voivat olla arvaamattomat.

Kokenut ammattilainen osaa neuvoa, milloin ja miten päihderiippuvuutta sairastavan hoitoon suostuttelu kannattaa tehdä. Päihdekierteen katkaisemiseen ja päihteistä vieroittautumiseen tarvitaan asiantuntevaa lääkäriä. Riippuvuuden hoitoon ei lääketieteellä ole sen sijaan juurikaan annettavaa.

 

Kaikkia päihderiippuvuuksia voidaan hoitaa samankaltaisin, varsin yksinkertaisin menetelmin. Paras ammattilainen on sellainen, joka ymmärtää päihderiippuvuuden mekanismit oman sairastumisensa ja toipumiskokemuksensa kautta. Hän osaa asettaa riippuvaisen käyttäytymiselle rajat ja tuntee menetelmät, jotka oikeasti toimivat.

 

 

Päihteettömyys on riippuvuuden hoitamisen lähtökohta

Päihderiippuvuus on yläkäsite kaikille kemiallisille riippuvuuksille. Riippuvuuden kehityttyä kaikki päihteinä toimivat aineet ylläpitävät sekä psyykkisesti että hermosolutasolla samaa sairautta, olipa kyseessä sitten alkoholi, laiton huume, muuntohuume, päihteenä toimiva lääke, liuotin tai sieni.

 

Riippuvuuden hoidon välttämätön lähtökohta on täysi pidättäytyminen kaikista päihteistä. Vieroittautuminen myös päihteinä toimivista lääkkeistä tulee tehdä mahdollisimman nopeasti. Varsinkin huumeriippuvuuksissa useimmiten aluksi tarvitaan vähintään kuukauden mittainen ympärivuorokautinen intensiivihoito, jonka aikana raitistutaan, opitaan ottamaan vastuu omasta toipumisesta ja saadaan työkalut omaehtoiseen hoidon jatkamiseen vertaisryhmissä.

 

Parhaimpia tuloksia on saavutettu 12 askeleen ammatillisilla hoidoilla. Esimerkiksi Heikki Oinas-Kukkosen väitöstutkimuksessa raitistumisprosentti vuoden päästä Minnesota-mallisen hoidon aloittamisesta on 65%.

 

Tampereen huumehoitomalli

Tampereen kaupunki alkoi kehittää vuonna 2015 uutta tulos- ja vaikuttavuusperäistä huumehoitomallia. Avuksi palkattiin palvelumuotoiluun erikoistunut konsulttiyritys kysymään huumeriippuvuutta sairastavilta, miten he haluaisivat palveluja kehitettävän. Tavoitteena oli tehdä korvaushoidosta asiakaslähtöisempää. Tuloksella tarkoitettiin sitoutumista hoitoon. Palveluja tuottaville yrityksille kaupunki lupasi sitä paremmat bonukset, mitä paremmin palveluntuottaja saa sitoutettua asiakkaat korvaushoitoon.

Lähes kaikki korvaushoitoa saavat oheiskäyttävät myös muita päihteitä. Tämä on luonnollinen seuraus riippuvuuden ylläpitämisestä korvaushoitolääkkeillä. Korvaushoidosta saadut ”lääkkeet” vaihtavat omistajaa kaduilla. Niitä myydään ja vaihdetaan, ja jotkut jopa jakavat niitä kavereille ilmaiseksi, koska ”niitä nyt vain saa niin paljon”.

Syystä kyllä, kaupunkilaiset eivät ole olleet tyytyväisiä kaupungin päihdepalveluihin. Asemalla ja puistoissa laahustavat narkomaanit ovat alkaneet vaikuttaa jo Tampereen maineeseenkin, niinpä pormestari Lauri Lyly on nyt asettanut uuden työryhmän tilanteen tutkimiseksi. Ikävä kyllä työryhmän lähtökohta on yhä haittojen vähentäminen. Näissä suunnitelmissa ei ole tilaa ajatukselle, että tavoitteena olisi raittius.

 

Onko päihderiippuvaisella oikeus toipua?

Päihderiippuvuutta sairastavilla ja heidän asioistaan päättävillä on molemmilla oikeus saada tietoa, että päihderiippuvuudesta voi toipua ja palata elämään kaikin tavoin täysipainoista elämää. Päättäjillä on velvollisuus ottaa tieto vastaan. Jos tietoa ei ole, mikään ei muutu.

Oireiden hoitaminen ei voi olla tärkein tai jopa ainoa tavoite sairaudessa, joka hoitamattomana johtaa kuolemaan. On vaikea ymmärtää, miten kauan päihderiippuvuuteen sairastuneiden on tyydyttävä itse vastaamaan, millaista hoitoa he haluavat; sen sijaan, että heille tarjottaisiin hoitoa, jota he tarvitsevat. Tällainen asiakaslähtöisyys aiheuttaa kohtuutonta kärsimystä. Parhaiten tämän tietävät päihderiippuvuudesta toipuneet ja heidän läheisensä. Asiakaslähtöisyyden vastakohtana ei ole pakottaminen, vaan tiedon antaminen.

Mutta onko päättäjillä mahdollisuutta saada tietoa kokonaisvaltaisesta toipumisesta?

Päihderiippuvuudesta toipuneita on paljon – kannattaa kysyä heiltä. KRISin ja Suomen Päihderiippuvaisten asiantuntijat auttavat mielellään rakentamaan sellaisia palveluja, mitä he olisivat itse toivoneet saavansa.

Mutta. Miksi tuntuu, että on luontevampaa kysyä, onko päihderiippuvaisilta viety oikeus raitistua?

 

Kirjoittaja on päihderiippuvaisten ja heidän läheistensä valtakunnallisen potilasjärjestön Suomen Päihderiippuvaiset ry:n puheenjohtaja.

Tampereella toimii Suomen Päihderiippuvaiset ry:n Tampereen seudun alueryhmä, joka tekee yhteistyötä KRIS-Tampere ry:n kanssa.

Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemuksia KRIS Etelä-Suomi ry:n toiminnasta

Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemuksia KRIS Etelä-Suomi ry:n toiminnasta Sokura Sanni & Teeriniemi Miia Rikosseuraamusala Opinnäytetyö Marraskuu, 2017 Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Rikosseuraamusalan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) Sokura Sanni & Teeriniemi Miia Asiakkaiden ja ammattilaisten kokemuksia KRIS Etelä-Suomi ry:n toiminnasta Vuosi 2017 Sivumäärä 61

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa tutkimustietoa selvittämällä, miten KRIS Etelä-Suomi ry:n asiakkaat, vertaistyöntekijät ja yhteistyökumppanit kokevat KRIS Etelä-Suomi ry:n toiminnan. Opinnäytetyössä tarkastellaan erityisesti sitä, miten eri tahot ovat kokeneet yhdistyksen palvelut päihteettömän ja rikoksettoman elämäntavan tukemisessa. Opinnäytetyö on toteutettu laadullisella tutkimusmenetelmällä ja aineisto on kerätty puolistrukturoitua teemahaastattelua käyttäen. Teoreettinen viitekehys muodostuu desistanssin, stigman, vertaistyön ja kokemusasiantuntijatoiminnan käsitteistä. Aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää KRIS Etelä-Suomi ry:n toiminnan eri näkökulmista tuntevaa henkilöä. Viidellä haastateltavista oli tausta KRIS Etelä-Suomi ry:n asiakkaana ja kaksi haastateltavista tunsi yhdistyksen toiminnan yhteistyön kautta. Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että KRIS Etelä-Suomi ry:n vertaistuella on myönteinen vaikutus rikoksettoman ja päihteettömän elämän tukemisessa. Yhdistyksen toiminnasta koettiin olevan kokonaisvaltaisesti hyötyä arjenhallinnassa. KRIS Etelä-Suomi ry:n vertaistuesta oli ollut hyötyä rikollisesta leimasta aiheutuneiden tuntemusten ja kokemusten läpikäymisessä. Yhdistyksen kanssa tehtävä yhteistyö oli pääasiassa koettu hyvänä. Kehittämisehdotuksena on toiminnan monipuolistaminen.

Asiasanat: vertaistuki, rikollisuus, päihteet, desistanssi, stigma Laurea

University of Applied Sciences Abstract Degree Programme in Correctional Services Bachelor’s Thesis Sokura Sanni & Teeriniemi Miia Experiences from Customers and Professionals about the KRIS Etelä-Suomi Association’s Operations Year 2017 Pages 61 The aim of this Bachelor’s thesis is to produce information on how the customers of KRIS Etelä-Suomi Association have experienced the organizations function and activities in support of life without substance abuse and criminal lifestyle. The organization aims to help people with substance abuse or criminal behaviour. For the information about the organization’s ways to support lifestyle without crimes and intoxicants we also interviewed peer workers of the organization and professionals who are familiar with the organization. The approach of this thesis was qualitative research and the material of this study was gathered with semi-structured theme based interviews. The concepts of the theoretical framework of this thesis are desistance, stigmatisation associated with criminal history and peer work. The data was collected by individually interviewing seven people who were familiar with the organization. Five of the people who were interviewed had been customers of the organization and two of them had collaborated with the organization. The results of the thesis show that the organization has a positive effect with their customers to maintain lifestyle without intoxicants and crimes. The organization’s activities were found to be particularly useful in managing everyday life. The peer support of the organization had been useful for its customers in overcoming the feelings and experiences from their criminal history. Cooperation with the organization was mainly experienced as good. The study suggests that the organization should seek more versatile activities. Keywords: peer work, criminality, intoxicants, desistance, stigmatisation

koko teksti luettavissa tästä linkistä