YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous 27.5.2019

YHDISTYKSEN SÄÄNTÖMÄÄRÄINEN VUOSIKOKOUS

 

Aika                                    27.5.2019 KLO 13.00

 

Paikka                                 KRIS-Tampere ry, Hatanpään valtatie 34 D, 33100 Tampere

 

Läsnäolijat

 

 

Asiat

  1. Kokouksen avaus

 

  1. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa

 

  1. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus

 

  1. Hyväksytään kokouksen työjärjestys

 

  1. Esitetään vuosikertomus, tilinpäätös ja tilintarkastajan lausunto

 

  1. Päätetään vuosikertomuksen ja tilinpäätöksen vahvistamisesta sekä vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille tilivelvollisille

 

 

  1. Vahvistetaan jäsenmaksujen suuruus

 

  1. Valitaan hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja kassanhoitaja sekä 1-3 varajäsentä

 

 

  1. Valitaan yksi tilintarkastaja (HTM tai KHT) ja hänelle varatilintarkastaja taikka yksi toiminnantarkastaja ja hänelle varatoiminnantarkastaja

 

  1. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Van­ki­las­sa teh­tä­vä so­si­aa­li­työ hel­pot­taa van­gin pa­laa­mis­ta yh­teis­kun­taan (Sa­lo­vaa­ra)

https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2018/11/8-3-2019-ytm-fm-ulla-salovaara-humanistis-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta-sosiaalityo

Vahingoittavat lähisuhteet, päihteet ja väkivalta altistavat naiset rikolliselle elämälle ja vankeuteen joutumiselle. Riittävän tuen avulla heidän on kuitenkin mahdollista päästä eroon rikollisesta elämäntavasta ja integroitua takaisin yhteiskuntaan.
8.3.2019: Vankilassa tehtävä sosiaalityö helpottaa vangin palaamista yhteiskuntaan (Salovaara)
Ulla Salovaara. Kuva: Riikka Kaakkurivaara

Ulla Salovaara kuvaa sosiaalityön väitöskirjassaan rikostaustaisten naisten yhteiskunnasta erottamisen ja takaisinliittymisen kokemuksia. Aineiston kertomuksissa piirtyy monivivahteisia kuvia rikostaustaisista naisista, jotka elävät haavoittuvassa asemassa, mutta pyrkivät omalla toiminnallaan murtamaan heitä määrittäviä käsityksiä.

– Rikoksiin syyllistymistä ja vankeuteen joutumista näyttivät edistävän vahingoittavat lähisuhteet, päihteet ja väkivalta. Päihteidenkäyttö vaikutti tavalla tai toisella liki jokaisen haastateltavan rikollisen teon taustalla, Salovaara toteaa.

Naisten kohtaama ja kokema väkivalta näyttäytyy tutkimuksessa merkittävä yhteiskunnasta erottavana ja rikoksiin altistavana tekijänä.

– Olin jo haastatteluissa tiedostanut väkivallan eri muotojen läsnäolon naisten elämässä, mutta sen monimuotoisuus yllätti minut. Väkivallan kohtaaminen ja sen jatkuva läsnäolo omassa arjessa traumatisoi ja vaikeuttaa elämänhallintaa, mutta ennen kaikkea se synnyttää väkivaltaa, Salovaara toteaa.

Yksi yleisimmistä syistä suomalaisten vankeustuomioille on heidän tekemänsä erilaiset väkivaltarikokset. Kokonaisuutena suomalainen väkivalta eroaa määrältään huomattavasti muista maista.

– Vahingoittavista elämäntilanteistaan huolimatta vankilasta vapautumisen jälkeen on mahdollista irrottautua rikollisesta elämäntavasta ja integroitua yhteiskuntaan. Se kuitenkin edellyttää riittävää tukea. Tuen tarjoaminen ja aktiivinen integraatiotyöskentely tulee aloittaa jo vankeusrangaistuksen aikana, Salovaara sanoo.

Vapautumisvaiheessa on tärkeää kiinnittää huomio mahdollisuuksiin

Tutkimuksen mukaan rikostaustaisten naisten suhtautuminen vankeusrangaistukseen on odottavaa ja moni toivoo vankeusrangaistuksen ja yhteisöstä erottamisen mahdollistavan myös rikollisesta elämästä irtaantumisen ja muutoksen omassa elämässä.

– Vankeusrangaistuksen aikana naisten elämään kuitenkin vaikuttavat eriarvoistavat valtasuhteet, jotka ylläpitävät yhteiskunnasta erottautumista ja vaikeuttavat yhteiskuntaan integroitumista. Avun saaminen edellyttää omaa aktiivisuutta, tietoa ja sinnikkyyttä, eikä tuettu vapautuminen ole kaikille saatavilla oleva mahdollisuus, Salovaara tähdentää.

Tutkimusten tulosten perusteella Salovaara esittää, että vankeusrangaistuksen suorittaminen ja tuettu vapautuminen mahdollistavat normatiivisen kansalaisuuden ja mielekkään elämän saavuttamisen. Kuntoutukseen ja tukeen panostaminen ja rikolliseen elämään palaamisen ehkäiseminen onkin kannatettavaa sekä yksilön hyvinvoinnin että yhteiskunnan resurssien näkökulmasta.

– Tukea on mahdollista lisätä jo vankeusaikana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että resursseja sosiaalityön ammattilaisten lisäämiseksi vankiloissa tulisi kasvattaa, Salovaara toteaa.

Rikostaustaisten naisten yhteiskuntaan takaisinliittäminen on ennen kaikkea ihmisoikeus- ja tasa-arvokysymys. Sen onnistuminen edellyttää yhteiskunnan palvelujärjestelmän kehittämistä ja tukitoimenpiteisiin panostamista erityisesti vapautumisvaiheessa.

– Haasteiden sijaan on tärkeää kiinnittää huomiota vankilasta vapautuvien mahdollisuuksiin ja yhteiskuntaan takaisinliittymiseen. Haavoittavissa elämäntilanteissa pitkään eläneiden naisten integraatio yhteiskuntaan vaatii sekä heidän omaa motivaatiotaan että runsaasti tukea palvelujärjestelmältä ja ympäröivältä yhteiskunnalta, Salovaara painottaa.

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian maisteri Ulla Salovaaran sosiaalityön väitöskirjan ”Rikoksista tuomitut naiset – Yhteisöstä erottaminen ja takaisin liittämisen mahdollisuudet” tarkastustilaisuus pidetään 8.3.2019 klo 12–15 salissa H320. Vastaväittäjänä professori Sanna Hautala (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Marjo Kuronen(Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.


Lisätiedot:

Ulla Salovaara
ulla.k.salovaara@jyu.fi
040 805 5001

Tiedottaja Sari Laapotti
viestinta@jyu.fi
040 805 3575

Ulla Salovaara on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän lyseon lukion iltalinjalta vuonna 1994 ja valmistunut sosiaaliohjaajaksi Jyväskylän sosiaalialan oppilaitoksesta vuonna 1997. Hän on aloittanut yhteiskuntapolitiikan opinnot Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa ja valmistunut yhteiskuntatieteen maisteriksi yhteiskuntapolitiikan pääaineesta Jyväskylän yliopistosta vuonna 2004, filosofian maisteriksi kulttuuriantropologian pääaineesta vuonna 2005 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalityön pääaineesta vuonna 2015. Salovaara on työskennellyt sosiaalityön eri tehtävissä mm. Viitasaaren ja Jyväskylän kaupungeilla, Laukaan kunnassa, perusturvaliikelaitos Saarikassa sekä Rikosseuraamuslaitoksella. Tällä hetkellä hän toimii projektitutkijana Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen sosiaalityön yksikössä Transforming welfare service system from the standpoint of women in vulnerable life situations -hankkeessa. Hanke on Suomen Akatemian rahoittama. Väitöskirja on saanut taloudellista tukea Suomalaiselta Konkordia-liitolta, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta sekä Alli Paasikiven säätiöltä.

Julkaisutiedot:

Väitöskirja on julkaistu Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksen Acta Poenologica -julkaisusarjassa 1/2019, ISBN 978-951-53-3421-3, ISSN 1795-0708. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7685-9

Lisätietoja

Ulla Salovaara

Tohtorikoulutettava

Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos

ulla.k.salovaara@jyu.fi

Inhimillisiä uutisia

https://www.veikkaus.fi/fi/yritys?fbclid=IwAR3xg1yl-jF0SHW4AJi-CoMeXzcPBTzt1sfODrNw3_H8BhVMTmiGBJuo-NQ#!/article/inhimillisia-uutisia/julkaisut/2018/11/hiekasta-nousee-kaktuksia

Hiekasta nousee kaktuksia

Kun takana on vuosia kestänyt päihderiippuvuus tai vankila- ja rikoskierre, tavallisen elämän periaatteiden omaksuminen voi olla vaikeaa. Aki Stenroos tietää, kuinka suuri elämänmuutos vaaditaan, jotta rehellisyydestä tulee elämäntapa.

Teksti: Jenna Mäkelä, kuvat: Veera Korhonen

Aki Stenroos on löytänyt oman paikkansa maailmassa. ”Olen ymmärtänyt, että elämäni on arvokas. Että kokemukseni on arvokas.”
Aki Stenroos on löytänyt oman paikkansa maailmassa. ”Olen ymmärtänyt, että elämäni on arvokas. Että kokemukseni on arvokas.”

Kahdeksan vuotta sitten kirvesmies Aki Stenroosin herätyskello soi kello 06.15 porilaisessa lähiössä. Kellon kimeänä toistuva ääni kertoi karua totuuttaan siitä, että päivä oli aluillaan. Oli aika nousta, peseytyä, lähteä töihin. Heräämisestä ei tarvinnut huolehtia, sillä Stenroos ei ollut nukkunut yöllä silmäystäkään. Ulkona oli vielä pimeää.

Usein työpäivään valmistaudutaan napsauttamalla kahvinkeitin päälle, mutta ei Stenroosin kotona. Kofeiinin sijaan hänet herätti amfetamiini. Stenroos aloitti aamunsa etsimällä sopivan suonen, johon neula uppoutui vuosien kokemuksella.

Se ei jäänyt päivän ainoaksi huumeannokseksi.

”Ruokatauolla vedin kamaa. Kahvitauolla saatoin hypätä taksiin ja lähteä myymään kamaa. Palasin työpaikalle myöhässä ja vedin kamaa”, Stenroos kertoo. Hän istuu kuluneeseen nojatuoliin ja siemailee teetä KRIS Satakunta Ry:n toimintakeskuksessa ja jatkaa tarinaansa.

“Elämä pyöri huumeiden ympärillä. Käyttämisen, hankkimisen, rahoittamisen.”

”Hain lapset päiväkodista, menin kotiin ja aloin hoitamaan asioita. Selvittelemään kuka oli kenellekin velkaa ja kenellä oli mitäkin kamaa. Porukkaa lappasi ovesta sisään ja asioita hoideltiin. Varastettua tavaraa, huumeita.”

Tavallisen työpäivän lisäksi Stenroos teki täyden työpäivän narkomaanina. Huumeidenkäyttö, hankinta ja rahoituksen miettiminen vei suuren osan perheenisän vuorokaudesta.

“Elämä pyöri huumeiden ympärillä. Käyttämisen, hankkimisen, rahoittamisen”, Aki Stenroos kertoo rauhallisesti. Hän on niin rauhallinen, että tarina tuntuu keksityltä. Stenroos asettelee sanansa tarkasti ja katsoo silmiin.

Pöydän takana tietokoneella istuva nainen Minna Wahlman pyyhii silmäkulmiaan. ”En tunnista Akia tuosta. En tunnista Akia, enkä ketään meidän kävijöistämme näistä tarinoista. Näen toipuneet ihmiset, näen miten heidän persoonansa on palannut ja sairaus väistynyt.”

Wahlman on KRIS Satakunta Ry:n toiminnanjohtaja ja Aki Stenroosin esimies.

Hän ei ole nähnyt entistä Stenroosia – miestä, joka ruokatunnilla lukittautui työpaikan vessaan ja kaivoi taskustaan lääkepurkin, johon oli aamulla jo valmiiksi valmistanut yhden päivän annoksistaan.

KRIS Satakunnan toiminnanjohtaja Minna Wahlman on nähnyt lukuisia muutosprosesseja. Aki Stenroos on yksi heistä. ”Näen toipuneet ihmiset, näen miten heidän persoonansa on palannut ja sairaus väistynyt.”

Kahden sekunnin helpotus

Aki Stenroos rakastui päihteisiin jo nuorena, ja ensimmäisen rattijuopumuksensa hän ajoi jo 14-vuotiaana. Alle 15-vuotiaana siitä ei tullut rikosseuraamuksia, joten päihderiippuvuudesta ja rikollisesta elämäntyylistä tuli normi jo varhaisessa vaiheessa elämää.

“En ollut tavannut koskaan ihmistä, joka olisi päässyt aineista eroon. Elämäni ja elämänkuvani koostui ihmisistä, jotka käyttivät aineita ja tekivät mitä halusivat. Totta kai tajusin myöhemmässä vaiheessa elämääni, ettei elämä voi jatkua näin ja hain apuakin monta vuotta eri instansseista. Mutten ollut koskaan tavannut ihmisiä, jotka olisivat päässeet siitä maailmasta toipuneina eroon. Miten olisin voinut ymmärtää, että sellaiseen on mahdollisuus?” Stenroos kysyy.

Lopulta huumausaineet eivät tarjonneet pakopaikkaa kuin vain hetkeksi. Kun hän oli painanut huumeruiskun männän pohjaan, helpotusta kesti kaksi sekuntia.

”Rankaisemisen ja uhkailun jälkeen heille tarjottiin vaihtoehtoa: konkreettista apua.”

“Sen jälkeen häpeä, syyllisyys, pelko, vainoharhat ja itseinho palasivat. Ne eivät poistuneet, vaikka olisin käyttänyt mitä ja kuinka paljon.”

Vuonna 2014 hän haki apua Kankanpään A-kodilta osittain pakon edessä. Huumeidenkäyttö oli ollut perheen elämässä vahvasti läsnä vuosien ajan, joten perhe oli jo lastensuojelun asiakas. Kun Stenroos ja hänen vaimonsa odottivat nuorinta lastaan, heille ilmoitettiin, että joko perhe hakeutuu kuntoutukseen tai lapsi otetaan huostaan synnytyslaitoksella.

Tilanne oli uusi, sillä vuosia jatkuneen rankaisemisen ja uhkailun jälkeen perhe olikin tilanteessa, jossa heille tarjottiin vaihtoehtoa: konkreettista apua.

”Muistan elävästi miten seisoin vieroitusoireissani A-kodin ruokalassa. Oloni oli aivan järkyttävä, enkä tiennyt miten olisin ollut. Edessäni seisoi mies, joka näytti hyvinvoivalta ja käsittämättömän onnelliselta. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin ihmisen, joka oli päässyt aineista eroon. Ensimmäinen kerta kun tajusin, että tällaistakin elämää on olemassa.”

Pesäero vanhaan elämään

“En ollut työurani aikana tavannut ketään, joka olisi oikeasti selviytynyt: saanut lapsensa takaisin, opiskellut, siirtynyt työelämään”, Minna Wahlman kertoo.

Pitkän uran lastensuojelussa tehnyt Wahlman tutustui KRIS Tampereen toimintaan vuonna 2011 ja vaikuttui.

”Se yhteisöllisyys, toipumiskeskeisyys ja muiden tukeminen tekivät lähtemättömän vaikutuksen.”

Wahlman tiesi, kuinka suuri tarve KRISin toiminnalle Satakunnassa oli. Hän lähti selvittämään, miten toiminta saataisiin myös Poriin.

Samaan aikaan toisaalla Aki Stenroos etsi itselleen paikkaa, jossa pystyisi opiskelemaan tai työskentelemään ja jossa hänen menneisyytensä ja elämänkokemuksensa olisi arvokas lisä – ei taakka. Kankaanpään A-kodilta kotiutumisen jälkeen Stenroosin ja hänen vaimonsa alkoivat elää päihteetöntä arkea. Se vaati suuria muutoksia arjessa.

”Kun lopetin huumeiden käytön, minun oli tehtävä pesäero entiseen elämääni ja huumeita käyttäviin ihmisiin. En voinut, enkä voi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka elävät siinä maailmassa, sillä se ei ole enää minun elämääni. Toipuneelle suurin haaste onkin löytää paikka, jossa päihteet eivät näyttele mitään roolia”, Stenroos kertoo.

”Toipuneiden maanlaajuisessa ryhmässä onniteltiin porilaisia: KRIS saapuu kaupunkiin!”

Kuntoutuksen jälkeen hän kävi sellaisissa päivätoimintaa ja tekemistä tarjoavissa paikoissa, joissa päihteettömyydellä tarkoitettiin lähinnä alkoholittomuutta. Aivan selvinpäin kaikki kävijät eivät kuitenkaan olleen.

“Kyllähän entinen käyttäjä huomaa, kun ihminen on aineissa ja sitähän se siellä oli. Kuinka kukaan voi kuvitella, että ihminen kykenee pysymään toipumisessaan, jos häet heitetään keskelle sitä samaa maailmaa ja kaveriporukkaa?” Stenroos kysyy ja kiihtyy hieman. Asia on hänelle tärkeä.

Alkuvuodesta 2018 Stenroos näki Facebookissa onnentoivotukset, jotka muuttivat hänen elämänsä. Toipuneiden maanlaajuisessa ryhmässä onniteltiin porilaisia: KRIS saapuu kaupunkiin!

Stenroos tiesi löytäneensä oman paikkansa.

Luottamus luo luottamusta

”En tuntenut Akia aiemmin. Hän soitti minulle alkuvuodesta ja kertoi etsivänsä paikkaa, jossa voisi mahdollisesti opiskella tai tulevaisuudessa jopa työskennellä. Paikkaa, jossa toteutuisivat ne arvot, jotka hän oli omaksunut elämäänsä toipuneena”, Minna Wahlman kertoo.

Yksi KRISin periaatteista on ehdoton päihteettömyys, joten korvaushoidossa mukana olevat eivät voi toimintaan osallistua.

Stenroos alkoi Wahlmanin kanssa suunnitella kouluttautumismahdollisuuksia. Rahoitus varmistui keväällä: Stenroos opiskelee tällä hetkellä lähihoitajaksi Paikka auki -avustuksella. Tulevaisuuden suunnitelmia on, mutta niitä Stenroos ei halua avata sen enempää.

Olen hyvä isä ja se riittää minulle.”

“Kun mietin elämääni vuosia taaksepäin, koen valtavaa helpotusta tästä hetkestä. Vaikka elämä ei koskaan ole pelkkää myötätuulta, niin huonoimmatkin päivät tuntuvat nykyään helpottavilta. Minulle tärkeintä tässä hetkessä on olla läsnä lapsilleni. Olen hyvä isä ja se riittää minulle. Nuorin lapseni ei ole koskaan nähnyt minua päihtyneenä. Se on saavutus, joka kantaa huonoinakin päivinä”.

Kun taustalla on vuosien päihderiippuvuus ja moniakin tuomioita, herää kysymys: miten KRISillä voidaan olla varmoja kävijän rehellisyydestä tai päihteettömyydestä?

Lyhyt vastaus: ei mitenkään. Kaikki perustuu luottamukseen ja kunnioitukseen.

”Toiminnassa mukana olevat ovat vuosikausia eläneet tilanteessa, jossa vahditaan, kontrolloidaan ja rangaistaan. Jo itse KRIS-logo on heille äärimmäisen merkityksellinen ja arvokas. Se kertoo siitä, että he kuuluvat johonkin ja he haluavat sitä kunnioittaa”, Wahlman kertoo.

”KRIS saattaa olla ensimmäinen paikka, jossa ihminen saa oman äänensä kuuluviin. Luottamus luo luottamusta. Kun on mahdollisesti koko ikänsä ollut epäilyksen alaisena tai epärehellinen ja löytääkin itsensä paikasta, jossa luotetaan ja kunnioitetaan, niin harva haluaa sitä luottamusta rikkoa.”

Kävijöistä pidetään tilastoa. Päivätoimintakeskuksen avajaisten jälkeen kävijöitä on ollut jo lähemmäs 200, eikä ongelmia ole ollut. Luottamus näyttää luovan luottamusta.

Päivätoimintakeskuksen lisäksi KRIS tekee paljon vankilatyötä. Työntekijät vierailevat alueen vankiloissa. Vankeja autetaan selviytymään elämästä vankeuden jälkeen – päihteettä.

”Suunnitellaan yhdessä polkua siviiliin. Kun on olemassa valmis suunnitelma jota toteuttaa, riski päihteisiin tai rikoksiin sortumiseen pienenee.”

KRISillä työlämäkokeilussa olevan Joonas Mäkisen (vas.) mukaan KRIS on ensimmäinen paikka, jossa hän kokee saavansa olla juuri sellainen kuin on.

Muutos on aina ihme

Nyt sohvalla keskustellaan Talvivaaran kaivostoiminnasta. Tasainen puheensorina katkeaa hetkeksi, kun päivätoimintakeskuksen ovi aukeaa. Ulkomaalaistaustainen mies tulee sisään ja pyytää apua ulosotosta saapuneeseen kirjeeseen. Hän ei tiedä, mistä maksussa on kysymys, eikä kielitaidon puutteen vuoksi pysty asiaa itse hoitamaan. Minna Wahlman näppäilee numeron puhelimeensa, soittaa ulosottovirastoon ja alkaa hoitaa asiaa miehen kanssa.

Kahville poikennut nainen keskustelee Stenroosin kanssa läheisensä tilanteesta. Nainen kertoo, miten mies on taas alkanut käyttää aineita ja toivoo jonkun tahon pysäyttävän miehen ennen kuin on liian myöhäistä.

Aki Stenroosin vaimo Johanna astuu ovesta sisään, tervehtii iloisesti ja istuutuu sohvalle. Hän liittyy heti luontevasti keskusteluun. Toipumiskeskeinen ajattelu on pariskunnan yhteinen missio.

”Täytyy ottaa huomioon, että muutokset, jotka täällä tapahtuvat, ovat ihmeitä. Muutos on aina mahdollista, mutta se on aina myös suoranainen ihme, Johanna sanoo. Hän on aktiivisesti mukana KRISin toiminnassa.

Toimintakeskuksen seinät on maalannut Huittisten vankilasta vapautunut vanki ja samainen henkilö suunnitteli ja toteutti ikkunalaudalla olevan teoksen, jossa hiekasta nousee kaktuksia. Teos kiteyttää omalla tavallaan sen, mistä KRISin toiminnassa on kyse. Kasvualusta on kuivaa hiekkaa, mutta ainutlaatuiset kaktukset nousevat, kasvavat ja kukoistavat.

Ja tätä nousua, kukoistusta ja kasvua Nortamonkadulla Wahlman on todistanut jo useaan otteeseen.

”Tarinat vievät mukanaan. Nämä ihmiset ovat selviytyneet. Kun sen näkee nyt tässä, silmiensä edessä, on melkein pakko nipistää itseään. Muutokset näkyvät jo ulkoisesti ihmisessä. Pukeutuminen muuttuu, miehet ajavat partansa ja käyvät parturissa. Käydään hammaslääkärissä ja aletaan huolehtimaan muutenkin terveydestä”, Wahlman kertoo.

Stenroos nyökyttelee vieressä.

“Minulle on tärkeää, että ulkoinen olemukseni on siisti. Minä edustan KRISiä niin työssä kuin vapaa-aikananikin. Kun kuljen kaduilla KRISin huppari päällä, olen toimintamme kävelevä mainos.”

Tuleva joulu on viides, jonka Stenroos viettää päihteettömänä. Hän ei pidä sitä itsestäänselvyytenä. On tultu pitkä matka aamuista, jolloin hän nousi sängystä pelkästään amfetamiinin voimalla. Vuosien aikana on ollut pakko pohtia omaa merkitystä maailmassa, ja hän sanoo vihdoin löytäneensä sen.

”Olen ymmärtänyt, että elämäni on arvokas. Että kokemukseni on arvokas. Auttaessani muita autan myös itseäni. Minä olen jollekin nyt se toipunut, jossa näkyy, mitä elämä voi oikeasti olla.”

Kris-Suomen keskusliiton ja paikallisten jäsenyhdistysten tarkoituksena on edistää  lainrikkojataustaisten henkilöiden voimaantumista ja myönteistä kiinnittymistä yhteiskuntaan KRIS- vertaistyön avulla. Tavoitteina on syrjäytymiskehityksen katkaiseminen ja uusintarikollisuuden vähentäminen sekä lainrikkojataustaisten elämänhallinnan ja yhteiskuntaan osallistumisen edistäminen. Kaikkiaan toimintaa tuetaan tänä vuonna yli 623 000 eurolla Veikkauksen pelien tuotoista.

Tätä Inhimillisten Uutisten Arvokas-teemanumeroa on ollut tekemässä Arvokas-ohjelma. Eriarvoisuuden vähentämisen avustusohjelma (2018–2021) rakentaa Suomea, jossa ihan jokainen kokee olevansa merkityksellinen osa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Mukana on 25 arvokasta hanketta, jotka luovat erilaisia mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen ja vähentää siten eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Arvokas-ohjelmaa koordinoi Suomen Setlementtiliitto ry. Lue lisää: www.sinäoletarvokas.fi.

Opinnäytetyö

Julkaisun pysyvä osoite on 
http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2018080914454

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, mitkä asiat KRIS-järjestön toimintaan osallistuvien mielestä tukevat päihteettömyyttä sekä sitä, miten haastateltavat kehittäisivät palveluita ja palvelujärjestelmää päihteettömyyttä paremmin tukevimmiksi. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä KRIS-Tampere ry:n kanssa.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa haastateltiin kuutta KRIS-toimintaan osallistunutta henkilöä. Menetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Äänitallenteiden litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin teemoitellen. Teoreettisessa viitekehyksessä käsiteltiin KRIS-toiminnan lisäksi päihderiippuvuutta, päihdekuntoutusta, päihderiippuvuudesta toipumista sekä aikaisempia tutkimuksia aihepiiristä.

Tutkimustulosten mukaan päihteettömyyttä tukevat KRIS-järjestö, vertaistuki, sosiaalitoimen palvelut, lääkkeetön kuntoutus, oma halu, päihteetön ympäristö ja läheiset. Tärkeimpänä tekijänä voidaan pitää vuorovaikutusta ihmisten välillä. Kehittämiskohteina nähtiin pidempien kuntoutusjaksojen, päihdehoidon paikkojen sekä lääkkeettömän kuntoutuksen lisääminen, korvaushoidon muokkaaminen, oikea-aikaisuus palveluohjauksessa, harraste- ja vapaa-ajantoiminnan lisääminen sekä päihde-ongelmatietouden lisääminen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että KRIS-toiminta edistää merkittävästi osallistuvien hyvinvointia. Toiminta ennaltaehkäisee rikoksia ja retkahduksia sekä tukee osallistujia päihteettömässä ja rikoksettomassa elämäntavassa.